Etelä-Korean hallitseva Demokraattinen puolue on esittänyt Digitaalisten omaisuuserien peruslain (Digital Asset Basic Act), joka merkitsee merkittävää askelta maan digitaalisen talouden sääntelyn kehittämisessä. Tämä ehdotus pyrkii luomaan perusteellisen ja kattavan oikeudellisen viitekehyksen, joka kattaa digitaalisten omaisuuserien koko elinkaaren: niiden liikkeeseenlaskun, kaupankäynnin, varastoinnin ja valvonnassaolon. Lainsäädäntö heijastaa kansallista pyrkimystä asemoida Etelä-Korea globaaliksi johtajaksi digitaalisessa rahoitusalalla.
Lain keskeisin ja mullistavin piirre on sen asettama pankkimaiset säännöt erityisesti arvoon sidotuille digitaalisille omaisuuserille, kuten fiat-valuuttoihin tai todellisiin maailman omaisuuseriin sidotuille vakaiden kolikoille (stablecoins). Ehdotus vaatii, että näiden kolikoiden liikkeeseenlaskijat saavat virallisen valtuutuksen ja täyttävät erittäin tiukat vaatimukset pääomasta, varoista ja operatiivisesta kyvykkyydestä. Tämä lähestymistapa nostaa digitaalisten omaisuuserien luojien standardit samalle tasolle kuin perinteisten, säännellysti toimivien rahoituslaitosten kanssa, mikä on ratkaisevaa järjestelmällisen riskin hallinnan kannalta.
Tämä uusi ehdotus tulee ajankohtana, jolloin digitaalisten omaisuuserien sääntelyä tiukennetaan jatkuvasti. Aiemmat neuvottelut Digitaalisten omaisuuserien peruslain ympärillä olivat jumiutuneet, erityisesti vakaiden kolikoiden liikkeeseenlaskun osalta. Korean keskuspankki on painottanut, että vain 51-prosenttisen omistuksen omaavat pankit tulisi valtuuttaa vakaiden kolikoiden luomiseen, kun taas Talouspalveluiden komissio on varoittanut, että liian tiukka sääntely voisi hidastaa innovaatiota. Uusi ehdotus pyrkii tasapainottamaan näitä kahta voimaa: kuluttajansuojaa ja taloudellista kehitystä.
Lainsäädäntö ei rajoitu vain vakaiden kolikoiden luomiseen. Se asettaa myös laajoja vaatimuksia kaikille digitaalisten omaisuuserialan toimijoille, mukaan lukien kaupankäynti-, välitys-, varastointi- ja neuvontapalveluiden tarjoajat. Näiden yritysten on hankittava lisenssejä, rekisteröityä ja noudatettava tiukkoja raportointiprosesseja. Lisäksi laki määrittelee selkeät säännöt tiedottamisesta, sisäisestä valvonnasta ja markkinakäyttäytymisestä. Erityisesti markkinamahdollisuuksien väärinkäytösten, kuten manipulaation tai sisäpiirin tiedon hyödyntämisen, kielto on keskeinen osa sääntelyä.
Lisäksi ehdotus kehottaa perustamaan digitaalisen omaisuuserikunnan, joka vastaa politiikan tarkastelusta ja koordinoinnista sekä luomaan kansalliset perus- ja toteutussuunnitelmat sektorille. Tämä osoittaa, että Etelä-Korea ei aio vain reagoida globaaleihin trendeihin, vaan pyrkii aktiivisesti muokkaamaan niitä. Tämä lainsäädännöllinen kehitys tapahtuu samanaikaisesti, kun maan rahoitusvalvonta on tiukentanut toimenpiteitään, kuten kotimaiset kryptovaihdot ovat ottaneet käyttöön yhtenäisen ja tiukan nostojen viivästysjärjestelmän huijausaaltojen torjumiseksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että Etelä-Korean uusi lainsäädäntö pyrkii luomaan vakaan, luotettavan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen ympäristön digitaaliselle taloudelle.